Juhani Ahon lapsuuden aikaan taloissa kiersi myös kulkukauppiaita. Nämä olivat usein Venäjältä tulleita ja heitä nimitettiin milloin laukkuryssiksi tai konttivenäläisiksi. Heidän laukustaan tai reestään saattoi löytyä mitä moninaisimpia tuotteita, kuten kankaita, vaatteita, voita, neppejä, nappeja ja kaikenlaista pikkurihkamaa
Liekö laukkuryssä kiertänyt Jussin leikkikaverin Pekka Huttusenkin kotitalossa, kun poika saapui kerran kaupittelemaan pappilaan ahvenia. Ne hän oli onkinut Koljonsillan korvasta. Jussi ei välittänyt niinkään ahvenista, vaan vilkaisi Pekan hienoa onkea ja vertasi sitä omaansa: vapana hernekeppi, siimana nuoranpätkä ja koukkuna oksan haarukka. Tällä hän oli onkinut höylän lastuja liiterin eteen vedetystä reestä ja pirtin pankolla seisten höylänlastuja. Leikin lumo oli nyt tyystin loppu. Hän halusi samanlaisen kuin leikkitoverillakin oli – oikean ongen.
Isälleen Jussi ei suoraan pyyntöä esittänyt. Theodor oli kuitenkin huomannut mistä kenkä puristaa ja nikkaroi ongenkoukun ja laittoi siiman. Vielä päätteeksi hän koppasi haulipussista painoksi haulin ja asensi kohon. Pojan riemulla ei ollut rajoja. Nyt puuttui vain vapa. Jussin mielestä hernekeppikin olisi kelvannut, mutta isä katkaisi pihlajan ja ryhtyi sitä vuolemaan. ”Anna nyt jo …kyllä se on jo hyvä..anna hyvä isä!” Jussi pyyteli. Kun vapa oli kädessä, hän juoksi vauhdilla rantaa kohti, kouripa matkalla turpeesta lieron ja kiinnitti sen koukkuun. Sitten siima lensi kaarena Koljonvirran rantamatalikkoon, ensimmäisen sillanarkun varjoon. Pikku onkimiehen jännitys kohosi huippuunsa. Hän tuijotti herkeämättömästi kohoa, liikahtiko se vai tärähtikö vapa. Tilanne otti niin haltuunsa, että poika ”heräsi” kun jotakin lensi ilmassa ja hän puristi heinikossa potkivaa särkeä. Varmimmaksi vakuudeksi, ettei saalis livahtanut karkuun, onkimies puraisi sitä niskasta.
Iloisena poika juoksi kotiin ja käski kotiväkeä perkaamaan heti kalan ja paistamaan sen voissa. Komento kaikui kuuroille korville, niinpä hän siivosi kalan itse ja kun paistinpannuakaan ei herunut, hän laittoi saaliin paljaalle hellalle, jossa se kärysi johon se tarttui kiinni. Lopputuloksena oli se, ettei pappilan kissakaan suostunut moista syömään. Mutta se ei kalamiehen tahtia haitannut.
”On käännekohta pikkupojan elämässä, kun hän joko saa ensimmäisen kalansa tai kantaa kotiin ensimmäisen rihmalintunsa tai ampumansa esikoisjäniksen. Hän ei silloin enää ole lapsi, vaan mies, ainakin omasta mielestään. - - on se päivä, jolloin sain ongen ja sillä ensimmäisen kalani, jännityksineen, vaikutelmineen ja tunnelmineen kuin eilen eletty.” (Lastusta Ensimmäinen onkeni)
Kun Pekka onki veneestäkin käsin, alkoi myös Jussi kärttämään samaa ja saikin luvan. Hän oppi tuntemaan kaikki parhaimmat kalapaikat ja alueen lähivesistön, tunsi tarkasti Iijärven lahtineen ja luotoineen. Hän tunsi myös Koljonvirran rantaryteikköineen ja pyörteineen, tiesipä tarkoin missä hauki milloinkin parhaiten näykkäisee uistimeen.
Jussi oli myös tarkkaillut muita kalastajia. Niinpä hän osasi paikan, josta haudankaivaja Jauhiainen sai suurimmat ahvenensa ja jossa kirkonkellonsoittaja onki ennen kirkkoon menoaan. Onkimisen tuoma jännitys ja viehätys pureutui aina luihin ja ytimiin. Aikaa myöten Jussista kehkeytyi myös taitava kalamies samaa tahtia kuin kynämies. Lastussaan Mulloseni hän antaakin laatuun käyviä neuvoja:
”Oli minulla kuitenkin perhosvapa, oikea splitcane, jonka olin saanut tekijäpalkkiona eräästä lastusta toiselta kirjailijalta, joka toimitti kirjallista kuvalehteä. Olin typeryydessäni turmellut sen käyttämällä sitä virvelivapana ja raskaita syöttejä heittämällä ja haukeja tempomalla saanut sen kieroksi ja sairaaksi. Ei pitäisi koskaan, te nuoret kalamiehet, käyttää muuta kuin kuhunkin kalastukseen sopivia vehkeitä. Se on ehdoton ehto. Sopivat vehkeet ja niiden käyttämisen asiantunteva ohjaus tekevät vasta-alkajasta muutamassa viikossa tottuneen kalamiehen, jotavastoin niiden puutteessa saattaa kulua vuosia, ennenkuin pääsee alkusalaisuuksienkaan perille. Kysykää neuvoa meiltä vanhemmilta, älkää ostako mitään urheilukaupasta umpimähkään.”
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.