Rippikoulu on itselleni hyvin tuttu asia.  Olenhan pitänyt Iisalmen seurakunnassa 26 kesänä lähes 60 rippileiriä.  Muistan elävästi, kun vielä 1990-luvun alkupuolella leirin isosten tehtävänä oli kirjoittaa leiriläisten saamiin Raamattuihin jokin muistolause.  Yksi Raamatun kohta jäi elävästi mieleeni.  Se on nimittäin osa yhdestä tämän sunnuntain Vanhan testamentin tekstistä, Sananlaskujen kirjasta: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.  Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.  Älä luulottele olevasi viisas, pelkää Herraa ja karta pahaa.” (Snl. 3:5 – 7.)

Rippikouluissa olen opettanut nuorille, että me kaikki olemme saaneet Jumalalta runsaasti hyviä lahjoja ajallista elämää varten: järkeä, kykyä rakastaa, kykyä eläytyä toisen osaan, kielellistä lahjakkuutta, musikaalisuutta, taiteellisia taipumuksia, matemaattisia kykyjä, tietokoneosaamista ja niin edelleen. Ja ennen kaikkea Jumala on antanut meille oman ainoalaatuisen persoonallisuuden, jota mikään ei voi korvata.  Ei ole samantekevää, kuinka me niitä lahjoja käytämme, käytämmekö niitä hyvän vai pahan palvelukseen.

Ajalliset lahjat ovat tarpeellisia ja tärkeitä itsensä kehittämisessä ja työssä jokapäiväisen leivän hankkimiseksi.  Mutta niistä on vaara tulla suorastaan epäjumalia.  Voimme ajatella ja toimia sen mukaan, että ihminen on sitä, miltä hän näyttää ulospäin toisten silmissä tai miten hyvin hän suoriutuu tehtävässään ja ammatissaan tai mitä ja miten paljon hän omistaa.  Ei Jeesus turhaan kysy, että mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen kaikki maailman rikkaudet, mutta saisi sielullensa vahingon.

Ratkaisevaa ei olekaan suuret kyvyt ja mahdollisuudet vaan ratkaisevaa on, mihin niitä käytetään.  Kristityt ovat kutsutut paljon suuremman asian: Jumalan valtakunnan palvelukseen,  käyttämään Jumalalta saadut lahjat ja kyvyt hänen kunniakseen ja lähimmäistemme parhaaksi.  Silloin koko elämän lähtökohtana ja voimanlähteenä on Jumalan suurin lahja, uskon lahja.  Tämän lahjan perustus ei silloin ole meissä itsessämme, ei siinäkään, mitä me teemme ja suoritamme, vaan kokonaan siinä, mitä Jumala on tehnyt meidän pelastukseksemme Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.   Tätä voitonsanomaa Kristuksen täydellisestä ansiosta Jumalan elävä seurakunta julistaa tänäkin päivänä.

Martti%20Sallinen_web_Iisalmen%20seuraku

Martti Sallinen
kappalainen
Iisalmen seurakunta